Anteeksi että saan tämän tekstini näin myöhään tänne. Tietokonenörtti kun en ole, eivätkä minun ja tietokoneiden sielujen sympatiat kohtaa, niin lopputulos on tässä. Sussun avustuksella vihdoin ja viimein saan tekstini tänne. Haluan nukkua, nukkua ja vain nukkua. Mitään muuta en jaksa ajatella keskiviikko aamuna, kun Laran hento koputus huoneen oveelle keskeyttää uneni. Hetken jouvun hämmästellä missä ihmeen paikassa oon, kun muistan että SLOVENIASSAHAN sitä ollaan! Viimesetkin unihiekan rippeet saa kyytiä, ja niin sitä taas alotetaan uusi päivä uusine seikkailuneen.
Tavalliseen tapaan aamupala on katettu pöytään valmiiksi, ei siis muuta kuin massut täyteen ruokaa ja sitten kohti koulua. Koululla hyppäämme bussin kyytiin ja suuntamme matkamme kohti Kostanjevican linnaa. Eräs koulun opettajista kertoo meille linnan historiaa ja muuta mielenkiintoisia asioita. Saamme ihastella linnan pihalla olevia hassuja puuveistoksia ja kuviahan tietysti räpsitään ja paljon.
Seuraavaksi matka jatkuu kohti luolaa, jonka nimeä en valitettavasti muista. Ja mikä paikka tuo luola onkaan….! Ahtaita käytäviä, sadeveden tuoksua, mutaisia kulkuväyliä ja tietysti niitä kaikkien rakastamia LEPAKOITA! Huihurjaa, kyllä nämä otukset saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Oli kyllä mahtava kokemus päästä ihka oikean luolan sisään, ja ihmettemistä riitti. Hieno paikka! Mukanamme oli opas, joka kertoi luolaan liittyviä tarinoita ja faktoja.
Luostari… kyllä sitä ihmettelee miten joku voi jättää koko muun elämän ja omistautua täydellisesti rukoilemiselle, työnteolle ja nukkumiselle. Perheenjäseniäkin näkee hurjan kerran vuoden aikana :o Seuraavaksi pääsemme siis kuulemaan hieman munkkien elämästä luostarista, mutta valitettavasti joudumme tyytyä ihastelemaan tuota synkkää rakennusta vain ulkoapäin. Luostarin viereisessä kirkossa saamme käydä vierailemassa, mutta munkkeja emme näe. Kuulemme vain heidän mumina lauluansa – vai mitä lie rukousta olikaan. Luostarin vieressä on vanhanaikainen tila, jossa on hyvinhyvin vanhoja asuinrakennuksia ja muutama muu hökkeli, sekä paljon eläimiä. Ensin saamme hieman tietoa tilan historiasta ja toiminnasta, jonka jälkeen pääsemme tekemään tuttavuutta tilan eläimien kanssa. Kalkkunat eivät oikein lämpene, mutta koirien ja muiden eläinten kanssa sujuu paremmin.
Bussimatkat Sloveniassa ovat kyllä myös yhdenlainen kokemus. Kuski ei kaasujalkaa säästelee, ja mutkat hän vetelee suoriksi. Kyllä siinä henkeä välissä saa haukkoa. Nälkä,hirmuinen nälkä! Suuntamme Oonan, Satun,Katan, Lizan, Jakobin, Klaran ja Laran kanssa syömään. Slovenialaiset vie meidät ravintolaan, jossa meille tilattiin niin hvyää ruokaa ettei! Aivan mahtavaa lihaa, juustoa, leipää ja paprikadippiä. Mikäs siinä kesäauringon lämmittäessä, suussa sulavaa ruokaa syödessä ja hyvässä seurassa aikaa viettäessä. J Oonan, Katan ja Satun kanssa saamme maistaa myös laihaa opiskelijamehua, ja naurua riittää. Tais Oonalla olla hieman ongelmia auringon kanssa, iho tahtoi nimittäin palaa. Siinä sitä sitten värkättiin huivista nyssyä auringon suojaksi,aika hupaisa tyttö tuo oona. J
Päivän kruunaa rentouttava kylpylähetki. On ihana päästä veteen virkistäytymään ja puhdistautumaan päivän pölyistä. Vesiliukumäessä vauhtia riittää, ja mukava on yhessä jutella ulkoaltailla. Osa porukasta menee keilaamaan ja myöskään siellä ei tylsää ollut puheiden mukaan ollut. Kaikkien, sekä uimareiden että keilaajien, kasvoilta paistaa tyytyväisyys ja onnellisuus. Uinnin jälkeen herkuttelemme jäätelöillä, kakuilla ja pirtelöillä, ja odottelemme autokyytejä takaisin koteihimme.
Kotona on vastassa aina niin ystävälliset ja iloiset hostäiti ja hostisä. Istumme yhdessä syömään illallista, ja juttelemme tapamme mukaan muutaman tunnin ja tutustumme yhä paremmin toisiimme. Miten maailmassa onkaan olemassa näin hellyttäviä ihmisiä? Kyllä on niin hyvä olla, kun itsestä välitetään ja ihmiset on lämpimiä ja avoimia. Äiti on kuin kanaemo, joka huolehtii että minulla on kaikki hyvin, ja hoita kyllä kuin omaa lastaan. Isältä huumoria ei puutu, ja nauru raikaa.
Puolen yön aikaan kömmin omaan huoneeseeni, ja ennen kuin alan nukkumaan, kirjoitan muutaman ajatuksen päiväkirjaan ja ihmettelen yön pimeydessä tätä hupsua elämää. Niin paljon hienoja asioita olemme saaneet kokea ja nähdä tämän matkan aikana. Ihmiset on ystävällisiä, englannin puhuminen onnistuu, ja hurjan kauniit maisemat ovat lumonneet meidät. Kyllä on ollut kokemusrikasta olla täällä Sloveniassa, ja varmasti hienoja hetkiä on vielä huomennakin tiedossa. ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa..” On ollut myös ihana huomata että luokkahenki on parantunut tämän reissun myötä, ja osaan luokkakavereihin on saanut tutustua ihan uudella tavalla. Hienoja ihmisiä olette! J Suurempia ongelmia ei onneksi oo tällä reissulla sattunut, vaikka eihän mikään reissu ikinä täydellinen ole. Ainahan on jotain pieniä inhottavia asioita, mutta kun ei mieti niitä likaa ja menee positiivisella asenteella eteenpäin, niin pääasiassa tästä reissusta nauttii! Treffit unimatin kanssa alkavat. Onnellisena ja kiitollisena on hyvä alkaa nukkumaan. Hyvää yötä!
