Hengissa ollaan, jihuu! Herattiin kahdeksan tunnin younien jalkeen Davidin kanssa kello kuudelta, mika on taalla ihan jokapaivaista, ja sitten pikasuihkun ja pika aamiaisen jalkeen lahdimme Davidin aidin kyydilla kohti koulua. Koululla hypattiin bussiin ja matka jatkui kohti Bledia, joka on kaupunki jossain lahella Slovenian pohjoisrajaa. Matkaa oli jotain 170 km eli parisen tuntia. Bled on kunnon turistirysa, koska kaupunki sijaitsee jarven rannalla ja jarviahan taalla on huikeat kaksi kappaletta.Taman jarven nimea en nyt sattumalta muista, mutta jarven keskella on saari ja siella yksi maan kolmesta tuhannesta kirkosta, ja kolmetuhatta kirkkoa nain pieneen maahan on muuten tosi paljon. Parhaillaa voi naha ainakin nelja kirkkoa yhta aikaa. Bledissa vietettiin aikaa tunti tai kaksi ja maistettiinpa Bledilaista kermakakkua, olipa muuten makosaa.

Bledin jalkeen matka jatkui kohti paakaupunkia Ljubljanaa. Ens alkuun kaveleskeltiin kaupungissa ja katseltiin tarkeita rakennuksia kuten yliopistoa ja paakirkkoa. Varsinainen kohde oli kuitenkin Ljubljanan linna ylhaalla kukkulalla niinku asiaan kuuluu. Patikointi ylamakeen ei nzt kestanyt montaa minuuttia, mutta kuuma tuli. Lampotila: ainakin 20 ja aurinko paistoi sen minka kerkesi. Olipas linnaan tutustumassa muuan mies Sri Lankasta ja han osasi puhua muutaman sanan SUOMEA, ja aikoi jarjestaa meille mahdollisuuden lahtea Sri Lankaan, hauska mies. Linnakiertueen jalkeen mentiin syomaan paikalliseen ravintolaan. Soin kanaa ja ranskalaisia tai jotain sellaista, ihan hyvaa oli. Sitten oli pari tuntia aikaa shoppailla ostoskeskuksessa. Vasymys kuitenkin yllatti matkalaisen ja tuliaiset jai kylla ostamatta, mutta ehka joku toinen paiva. 

Viiden aikaa lahdettiin bussilla takaisin kohti Brezicea, Krskoa ja perheitamme. Oltiin Davidin kotona ennen seitsemaa, sen jalkeen on tassa juteltu kaikennakoista ja suut on kylla kayny koko ajan. Valilla syoty mansikoita kerman kera ja naurettu ku David ei ymmarra, mika idea on suomalaisessa salmiakissa. Oli vahan ongelmia taan blogiin kirjottamisen kans aluksi, mutta sitten loytyi oikea kieli ja johan alko lyyti kirjottaa, niinku sanotaan.Nyt ois tarkoitus harrastaa vahan skypetysta ja alkaa puhuun Susannen ja Lucijan kanssa. Sitten nukkumaan, aamulla aikainen heratys ja matka jatkuu kohti Kostanjevican luolaa. Mahtavaa! :)

Ps. Kuvien lataaminen koneelle ei jostain syysta onnistunut, joten valitettavasti ne tulevat vasta ensi numerossa.