23 tuntia kotimatkaa

Mukavan yhdessä vietetyn torstai-illan jälkeen lähdettiin vielä viimeistä kertaa Slovenian koteihimme. Bussi lentokentälle lähti Brezicestä yhdeltä, joten kotona oli reilu tunti aikaa vielä hyvästellä perhe ja valmistautua lähtöön. Kaikki saivat perheeltä mukaan jotain kotiin vietävää, monet runsain määrin.

Viimesen illan perhepotretti meiän perheen osalta :)

Bussi lähti tutulta koulun viereiseltä bussipysäkiltä. Saavuimme sinne saattajiemme kera ja kun lopulta tuli aika hyvästellä host-siskomme ja -veljemme ei kyyneliltä vältytty. Mukavan viikon jälkeen tunnelmat olivat ristiriitaiset: olisi ollut vielä kiva jäädä, mutta toisaalta oma koti on aina oma koti, joten sinnekin kaipasi jo.
Loput opiskelijoista nousivat kyytiin matkan varrelta Krskosta ja bussi jatkoi matkaansa kohti Budapestia.

Automatka kului nopeasti, sillä porukka nukkui lähestulkoon koko matkan ajan. Unihorroksen seasta muistan kaksi pysähdystä. Ensimmäinen oli parinkymmenen minuutin vessatauko huoltoasemalla ja myöhemmin nopea kuskinvaihto. Lentokentälle saavuimme seitsemältä, joten aikaa lennon lähtöön oli useita tunteja.

Lentokentällä odotellessa kokosimme tuntemuksiamme muistoksi paperille ja kävimme välillä myös pihalla nauttimassa viimehetken lämmöstä ja auringosta. Koska laukut olivat täyttyneet tuliaisista, punnitsimme niitä ja tasasimme painoja sen verran, ettei kenellekkään jäänyt ylipainoa. Kun lähtöselvitys oli tehty, menimme turvatarkastuksen kautta tekemään viimeiset tuliaisostokset.

Budapestin kentällä

Loppupäivä meni samalla kaavalla. Ensimmäinen lento kesti kaksi tuntia ja vaihto oli Tukholmassa. Siellä meillä oli aikaa Helsinkiin lähtevään lentoon 1,5 tuntia. Metsästimme ruokaa ja kun kaikki olimme koossa lähtöportilla, annoimme ryhmänohjaajalle pienen lahjan kiitokseksi ja muistoksi reissusta.

Lennättäjänä toimi Norwegian

Lennot Helsinkiin ja Ouluun olivat onneksi lyhyet, vain noin tunnin. Kolme lentoa yhdelle päivälle on melkoinen määrä, mutta koska matka oli ollut jo muutenkin pitkä, oli lento siitä huolimatta junaa parempi vaihtoehto Helsinki-Oulu välille. Oulssa tätä väsynyttä joukkoa vastassa oli Susannen isä, jonka isolla autolla pääsimme kaikki yhdessä turvallisesti kotiin! :)

Kokonaisuudessaan matka Sloveniaan oli todellakin onnistunut! Kaikki ennakkoon tunnetut pelontunteet kommunikaation toimimisesta osoittautuivat turhiksi ja yhteinen matka lähensi ryhmäläisiämme todella, ollaan huippu joukko! :) (omakehu haisee ihan pikkusen ;) ) Nyt vaan viikonloppuna nukkumaan kertyneet univelat pois, ja matkasta saadun energian ansiosta viimesen jakson kautta kesään ja kohti tulevaa syksyn vaihtoa, jolloin slovenialaiset tulee tänne kylmään pohjoseen! :)

Mukaan vielä muutama kuva sieltä täältä :)