Heti torstaiaamuna tunnelmat oli korkealla vaikka oli viimeinen päivä ja viimeyönä oli tullu nukuttua sellaset viisi tuntia.. Tämä johtui siitä, että yllätyksekseni slovenialaisperheeni isä oli ostanut minullekin lipun Beyoncen keikalle Kroatiaan ! Oli uskomatonta, että joku, jolle en ollut ikinä edes puhunut, oli ostanut minulle lipun yhden maailman isoimman artistin keikalle. Eiliseltä mukaan siis tarttui paljon ihania muistoja ja Beyoncen keikkapaita, jonka Ninan isä halusi välttämättä minulle ostaa :)
Torstaina kuitenkin heräämisen jälkeen tajusi, että tämä todellakin oli viimeinen päivä Sloveniassa. Oli kyllä surullista ajatella, että tää on nyt se viimenen kerta, kun herätään tästä sängystä tän perheen kanssa. Herättiin tosiaan puol seittemän aikaan ja oli taas vähän kiire aamu. Tällä kertaa syötiin muroja, tais perheen mummo olla jo kyllästyny laittamaan meille joka aamu valmiiksi aamiaisen..:D Ensin veimme perheen siskon ala-asteelle ja meidät jätettiin bussipysäkille odottamaan bussia. Siellä ihmiset vähän ihmettelivät, kun kuulivat meidän puhuvan englantia.
Koulussa menimme heti aamulla slovenialaisten tunnille, jossa teimme englanninkielisen tehtävän. Sain parikseni tytön, joka oli kiinnostunut ja kyseli paljon Suomesta ja meistä. Ehdimmepä jutella niinkin paljon, että hän kysyi, mitä aion tehdä lukion jälkeen ja hän kertoi omista suunnitelmistaan. Tyttö kertoi haluavansa Ljubljanaan opiskelemaan, koska hän tykkää kaupungista todella paljon.
Itsekin tykkään !
Sitten menimme taas omiemme slovenialaisten kanssa työskentelemään ja mietittiin, minkälaisia stereotyyppejä suomalaisista ja slovenialaisista on. Me suomalaiset esim. kuulemma syömme vain kalaa järviemme takia. Me myös teimme pieniä näytelmiä englanniksi ja vertailimme, miten suomalaisten ja slovenialaisten esitykset erosivat (vai erosivatko ollenkaan) toisistaan. Meillä testattiin myös slovenia-sanaston oppimista ja meidän ryhmä voitti! :D Käytiin kouluruokailussa ja kyllä sekin erosi suomalaisesta vaikka sitä ruokaa olisi hyvin voinut olla meidänkin koulussa.
Meillä oli vähän vapaa-aikaa ja lähdimme katselemaan Breziceä. Osa meistä löysikin yhdestä kaupasta paikallisia tuliaisia kotiin vietäväksi. Oltiin haaveiltu auringosta sisällä ja menimme innoissamme ottamaan aurinkoa ja syömään jäätelöä :) Iloksemme meille olikin järjestetty ulos ohjelmaa, nimittäin laulua ja tanssia :D kumpaakaan emme tainneet pahemmin osata, oli se sen verran vaikeaa. Onneksi tanssipareinamme olleet pojat ei olleet mitään huippuja myöskään :D Saatiin ainakin nauraa, oli se sen verran noloa ja hauskaa.
Koulupäivän jälkeen kävimme Paken ja Majan kanssa kaupungilla ja menimme kotiin syömään. Siellä ei paljon hiljaisia hetkiä enää ollut, alun ujostelun jälkeen juttua kyllä riitti :) Haikeaa olikin pakata laukku ja hyvästellä perhe. Perheen 10-vuotias tyttö oli kyllä tosi söpö, hänkin osasi jo hyvin englantia !
Tämä lappu löytyi yöllä ennen lähtöä mun laukusta, meinas jo siinä vaiheessa alkaa itkettään.
Illalla suihkun ja perheen kanssa otettujen kuvien jälkeen meidät vietiin juna-asemalle, jossa iso osa porukasta jo odottikin junaa. Hyppäsimme junaan ja perillä pääsimme keilaamaan ja syömään. Aika menikin aika nopeasti siinä keilatessa ja jutellessa muiden kanssa. Oli kyllä mukava viettää aikaa porukassa ja tää oli kyllä kiva tapa viettää viimenen ilta yhdessä :) Lopuksi menimme vielä kotiin hakemaan tavarat ja sen jälkeen Brezicen lukion eteen, jossa hyvästelimme slovenialaiset. Oli kiva, että he olivat niin innostuneita tulemaan Suomeen syksyllä :) Pikkubussissamme kaikilla oli tunteet vähän pinnalla ja kyynelehtiäkin piti. Edessä oli noin viiden tunnin matka Budapestiin.
Mun hostsiskoa Ninaa ja pikkusisko Zalaa on nyt jo ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti